blogi

Kasvun Pintaa

Elämän makuisia kirjoitelmia matkan varrelta.

Lupa rakentaa legoilla

Lupa rakentaa legoilla

 

valokuva: Perttu Tossavainen

 

Kuulutko heihin, jotka sipsuttelevat pimeässä keittiöön ja kirjoittavat matkalla työsähköposteja ja viestejä? Kun kahvinkeitin on ladattu, on päivän työjärjestyskin ladattu. Kuulutko heihin, jotka kävelevät unissaan pesuhuoneeseen, pitelevät hammasharjaa kädessään ja etsivät tahnapurkkia? Lopulta he huomaavat peilin kautta oudon tutut kasvot ja käden, jossa on kadonnut tuubi. Kun hampaat on harjattu, on hampaat harjattu, muuta ei ole tapahtunut.

Minä kuulun heihin, jotka ihmettelevät ja etsivät hämärässä tahnaa. Moni asiakkaanikin kuuluu ryhmään, joka ennen joulua hukkaa tarmonsa. Vanhemmat ja opettajat vahvistavat havaintoni. Uuden oppiminen on töisevää ja jotkut taidot, esim. kahden äänteen yhdistäminen, joka sujui kolme viikkoa sitten, on unohtunut.

Olemme yhdessä pohtineet, mitä teemme, jotta asiakkaat jaksaisivat joululomaan saakka. Olemme viilanneet terapiatavoitteita ja työskentelytapoja; rakentaneet legoista torneja ja kaataneet ne saman tien, laskeneet muovirahoja ja ostaneet leikkikaupasta hampurilaisia, lukeneet Annan ja Antin aamutouhuista ja miettineet, olemmeko yhtä väsyneitä kuin Anna Parvelan ja Castrénin kirjassa.

Aika ajoin olen yllättänyt itseni pohtimasta, olenko tarpeeksi hyvä terapeutti, kun en kulje suoraan tavoitteita kohti. Toisenlainen ääni on kysynyt, mitä väsynyt kaipaa ja kuinka hän oppii. Miltä hänen korvissaan kuulostavat moniosaiset toimintaohjeet? Miltä hänen silmissään näyttävät kuvasarjat? Jaksaako väsynyt asettaa kielenkärkeä juuri oikeaan paikkaan hammasvallille? Kuinka terapeuttina osaan ja jaksan kuntouttaa haukottelevaa ja lattialla venyttelevää lasta? Väsynkö itsekin, kun yritän jotain, joka ei palvele ketään?

Olen pysähtynyt ihmisen perustarpeiden, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen äärelle. Jos menen asiakkaan luo, katson ja kuuntelen, mitä hän toivoo ja tarvitsee ja rakennan terapian näiden huomioiden pohjalta. Jos annan itselleni tietoisesti luvan pysähtyä kohtaamisen äärelle enkä soimaa itseäni jälkeenpäin, etten tehnyt tarpeeksi.

Kun työkilometrejä on takana satoja tuhansia, on helpompi luottaa kokemusten kannattelemana pelkkään vuorovaikutukseen kuin työuran alussa. Vai onko se pelkkää vuorovaikutusta? Onko se hetkittäin kaikki, mitä tarvitsemme? Jos sysään terapeutin roolia sivuun ja rapsutan ihmisen terapeutin sisältä esiin, silloin työvuosien määrällä ei ole väliä.

Jos luvan kanssa luotan, että aito kohtaaminen ja kuunteleminen ovat vastauksia väsyneen asiakkaan tarpeisiin. Jos asiakas kaipaa kehollista tekemistä, pyöritän hänet maton sisään kääretortuksi. Jos asiakas kaipaa syliä, etsimme unissa kävelevää herra Hakkaraista Kunnaksen kirjan sivuilta.

Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus voimaannuttavat sekä väsynyttä asiakasta että terapeuttia enemmän kuin tavoitteiden suoraviivainen tavoittelu vuoden pimeimpänä aikana. Tämän ajatuksen toteuttamista harjoittelen töissä.

 

Tahdon, tahdon

Tahdon, tahdon

Pörrääkö mielessäsi ajatuksia, jotka ovat kuin heinäkuun helteen höperöiksi lämmittämiä paarmoja? Mietteet istahtavat olkapäällesi ja odottavat herkullista hetkeä tökätäkseen sinua. Koetat lätkiä ajatuksia hengiltä samalla kun hypit tasajalkaa kuin uhmaikäinen ja...

Juuret ja kynnykset

Juuret ja kynnykset

- Voinko ottaa näitä valkoisia Teema-lautasia? kysyt, kun avaat astiakaapin oven. Nyökkään, sillä sanat jumittuvat kurkunkannen alle eivätkä jaksa punnertaa ääniväylää tukkivaa estettä auki. Ei ihme, sillä kantta painaa 19 viimeistä vuotta, joiden liian nopeaa...

Vanhemman puhe: puuroa ja askeleita

Vanhemman puhe: puuroa ja askeleita

On ilo ja kunnia jakaa muutama miete kanssanne. Tämä tehtävä lankesi minulle varkain tai kuin Manulle illallinen. Olin kotona kasaamassa lausuntoa valmiiksi, kun poikani kysyi, haluanko pitää vanhemman puheen ylioppilasjuhlissa. Mumisin hänelle jotain, tarkoituksena...

Tippaleipäaivot

Tippaleipäaivot

Sepelikasa kohoaa pihalla korkeuksiin. Kauniisti ylöspäin kurkottavan kiviröykkiön rikkoo sinikeltainen lapio sekä lapion jättämät pistot. Näkymää täydentävät kottikärryt, joiden sarvet kohoavat ylöspäin pihatyömaatrendin mukaan. Sepelikasa, kottikärryt, lapio ja...

Kinttuaville sukkahousuille, sateenkaarenvärisille vesipisaroille

Kinttuaville sukkahousuille, sateenkaarenvärisille vesipisaroille

Tiedätkö, miltä tuntuu, kun sukkahousut kinttuavat saunapuhtaalla iholla jumalanpalveluksen kaikuessa vihreäkuorisesta Luxor-radiosta? Minä tiedän. Virenin kultajuoksujen aikaan sukkahousut olivat syöneet nailonia ja puuvillaa. Ne kutistuivat pulsaattorikoneen...

Olipa kerran joulu

Olipa kerran joulu

Olipa kerran kuusi, kynttilät, nauhat ja pallot; kinkku, kalkkuna, lohi ja laatikot; piparitalo, tortut, vihreät kuulat ja konvehdit; nettikaupat, hehtaaritavaratalot, lahjojen metsästäminen ja paketointi; saunan pesu, lakanoiden vaihto sekä sohvatyynyjen...

Vapaus, veljeys, tasa-arvo

Vapaus, veljeys, tasa-arvo

Missä olit, kun kuulit Pariisin ampumisista ja räjähdyksistä? Minä lämmitin kotona edellisen päivän lihamureketta paistinpannulla ja keitin makaroneja lapselleni, joka oli lähdössä ystävänsä syntymäpäiväjuhlille. – Miten ne voi tehdä tällaistä? esikoiseni pohti ja...

Mitä löysin Beatles-lakanoiden välissä?

Mitä löysin Beatles-lakanoiden välissä?

Otin lähikontaktia apukeittiön harmaisiin, kylmiin laattalattioihin. Laatat kastuivat kyynelistäni, jotka laskivat kaltevaa pintaa, likaisiksi värjäytyneitä, joskus valkoisina hohtaneita saumausvälejä pitkin lattiakaivoon, siihen samaa, jonne esikoiseni pissan kaari...

Valo, yö ja sitkeä sydän

Valo, yö ja sitkeä sydän

Millainen kesämuisto kantaa Sinua hämärissä hetkissä ja puseron alle tunkevassa tuulessa? Minulla vuorokauteen, jolloin aika menetti merkityksensä, kuului valo, yö ja sitkeä sydän. - Valvo yksi yö, ohjeisti rehtori kevätjuhlapuheessaan lomalle kirmaavia oppilaita ja...

Minun huonetta ei ainakaan anneta

Minun huonetta ei ainakaan anneta

- Minun huonetta ei ainakaan anneta! Kysymys edellä oli kuulunut, otetaanko isoisä meille asumaan. Pappa ei ollut pakolainen sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka hän pakeni vanhainkodissa asumista samaan aikaan, kun Herreys-yhtye voitti...

Johanna Pyrrö

Puheterapeutti, FM
Työnohjaaja STOry
HIMA Happiness Henkinen valmentaja

+358 40 7442842
johanna.pyrro@kompassiterapia.fi

Ota yhteyttä

14 + 11 =