blogi

Kasvun Pintaa

Elämän makuisia kirjoitelmia matkan varrelta.

Olipa kerran joulu
23.12.2015
Olipa kerran kuusi, kynttilät, nauhat ja pallot; kinkku, kalkkuna, lohi ja laatikot; piparitalo, tortut, vihreät kuulat ja konvehdit; nettikaupat, hehtaaritavaratalot, lahjojen metsästäminen ja paketointi; saunan pesu, lakanoiden vaihto sekä sohvatyynyjen ulkoiluttaminen ja niiden alta yllätysten löytäminen – edellisen vuoden kuusen havuja, jotka ovat onnistuneet pakoilemaan imuria koko vuoden kierron.To do -lista on loputon, jo sitä lukiessa pitkästyy ja väsyy. Tuleeko Sinulle joulu, jos sauna jää pesemättä tai piparipossut leipomatta?
Vuosituhannen vaihteessa Annalle ei tullut joulu ennen kuin hän vaihtoi keittiöön ja olohuoneeseen isoäitinsä virkkaamat verhot. Anna oli kuumeessa, hän kapusi keittiöjakkaralle ja alas kerran jos toisenkin, roikkui tangossa ja nipsuttimissa, pyyhki hikeä otsalta ja puuskutti. Lopulta kauniit, punaiset verhot verhostivat ikkunoita, ja Anna makasi nahkasohvalla. Hän tärisi kylmästä eikä jaksanut ihastella kättensä eikä jalkojensa jälkeä. Aatonaattona Anna jalkautui lääkäriin, josta hän sai mukaansa antibioottireseptin keuhkoputkentulehdukseen.
Kuusi joulua sitten tapaninpäivänä Annan kotiin saapui suruviesti. Hänen viimeinen, elossa ollut isovanhempi, mummo oli nukkunut pois. Hän oli se isoäiti, joka virkkasi kauniita verhoja. Viesti muutti joulun tunnelman suruksi ja irtipäästämiseksi.
Joku vuosi sitten Anna sai kuulla aattoaamuna, että sängystä yksi neljäsosa on hänen nukkumatilaansa, koska hän käpertyy siihen tilaan illalla. Siitä seurasi riita. Annan tasapuolisuuden, kaiken tasan jakamisen periaate joutui koville. Lapsuudenkodissa karkkipussin makeiset punnittiin oranssilla keittiövaakalla grammalleen tasan neljälle sisarukselle. Patonki leikattiin mitan avulla, millimetrin tarkkuudella jokaiselle lapselle. Myös ikävät kotityöt jaettiin, tiskivuoro napsahti omalle kohdalle, kun ympyrä sulkeentui ja sisarukset hankasivat vuorollaan jauhelihakastikkeen jämät lautasista. Nurista sai, mutta oma osuus täytyi hoitaa.
Joulun aikaan kohtaamme samanlaisia asioita kuten arkenakin. Kohtaamme myös asioita, joita emme toivo, sen Anna on oppinut. Emme pääse  onnellisuuskuplamuovin sisään leijumaan. Tänään Anna katselee joulua lempeys katseessaan, sillä hän on antanut anteeksi itselleen, kun valmisteli juhlaa terveytensä kustannuksella. Hän on antanut anteeksi kuolemalle, kun se tuli korjaamaan hänelle läheisen ihmisen tapaninpäivänä. Hän on antanut anteeksi myös sängyn valtaajalle. Anna on itsekin tuijotellut asioita itsekkäästä näkökulmasta hievahtamatta milliäkään tiirailupaikaltaan. Hän on katsellut vain omaa napaansa ja sen nöyhtää.
Tänä jouluna Anna pesi saunan. Se tuoksuu nyt mäntysuovalle ja käsinojat ovat vaalentuneet monta astetta. Puhtaan saunan lisäksi normaali viikkosiivous tuo hänelle joulun. Ei, nyt hän liioitteli. Keittiön katosta, juuri halogeenivalon juuresta leijailee ilmavirran mukana hämähäkin seittilanka. Sen Anna ripsusi pitkävartisella harjalla pois, ja nyt hämähäkin on kudottava uusi lanka, jos se haluaa harjoitella ilma-akrobatiaa.
Tänä jouluna piparit jäivät leipomatta. On ensimmäinen kerta, kun Anna lapsineen pistelee ostopiparkakkuja sillä muistijanalla, jonka hän omistaa. Ja taas Anna tavoittaa itsensä liioittelemsta: lapsi leipoi isoäitinsä kanssa piparipossuja, joten saavat he maistaa itse tehtyjä jouluherkkuja.
Olipa kerran joulu, joka opetti Charles Dickensin romaanissa Saiturille, Ebenezer Scroogelle, mikä tuo juhlan ja kiitollisuuden. Anna tarvitsi joulun ydinsanoman käytäntöön viemiseen useamman vuoden. Hän käy pitkälleen sänkyyn, jonka tilasta nykyään puolet kuuluu hänelle, ei millimetrin tarkkuudella, mutta noin suurin piirtein, kehomitalla tarkastellen. Anna sulkee silmänsä, siirtää kätensä sydämen kohdalle ja tuntee rakkauden valon ja voiman, joka meissä kaikissa sykkii. Joillakin rakkaus on hautautunut paksun kokemusmurskan alle, joillakin ohuemman hiekkakasan ja jotkut siirtävät vain hennon seitin syrjään, jotta tavoittavat rakkauden ja lempeyden tunteen. Tunne laajenee, täyttää huoneen, kodin ja kaupungin, siirtyy sydämestä sydämeen ja tuo valoa ihmisrintaan.
Rakkautta ja lempeyttä jouluusi ♥

Johanna Pyrrö

Puheterapeutti, filosofian maisteri
Työnohjaaja STOry
HIMA Happiness Henkinen valmentaja

Frosteruksenkatu 13 C
86710 Kärsämäki

040 7442842
johanna.pyrro@kompassiterapia.fi

Kuuntele podcast

Viimeisimmät kirjoitukset