blogi

Kasvun Pintaa

Elämän makuisia kirjoitelmia matkan varrelta.

Lupa rakentaa legoilla

Lupa rakentaa legoilla

 

valokuva: Perttu Tossavainen

 

Kuulutko heihin, jotka sipsuttelevat pimeässä keittiöön ja kirjoittavat matkalla työsähköposteja ja viestejä? Kun kahvinkeitin on ladattu, on päivän työjärjestyskin ladattu. Kuulutko heihin, jotka kävelevät unissaan pesuhuoneeseen, pitelevät hammasharjaa kädessään ja etsivät tahnapurkkia? Lopulta he huomaavat peilin kautta oudon tutut kasvot ja käden, jossa on kadonnut tuubi. Kun hampaat on harjattu, on hampaat harjattu, muuta ei ole tapahtunut.

Minä kuulun heihin, jotka ihmettelevät ja etsivät hämärässä tahnaa. Moni asiakkaanikin kuuluu ryhmään, joka ennen joulua hukkaa tarmonsa. Vanhemmat ja opettajat vahvistavat havaintoni. Uuden oppiminen on töisevää ja jotkut taidot, esim. kahden äänteen yhdistäminen, joka sujui kolme viikkoa sitten, on unohtunut.

Olemme yhdessä pohtineet, mitä teemme, jotta asiakkaat jaksaisivat joululomaan saakka. Olemme viilanneet terapiatavoitteita ja työskentelytapoja; rakentaneet legoista torneja ja kaataneet ne saman tien, laskeneet muovirahoja ja ostaneet leikkikaupasta hampurilaisia, lukeneet Annan ja Antin aamutouhuista ja miettineet, olemmeko yhtä väsyneitä kuin Anna Parvelan ja Castrénin kirjassa.

Aika ajoin olen yllättänyt itseni pohtimasta, olenko tarpeeksi hyvä terapeutti, kun en kulje suoraan tavoitteita kohti. Toisenlainen ääni on kysynyt, mitä väsynyt kaipaa ja kuinka hän oppii. Miltä hänen korvissaan kuulostavat moniosaiset toimintaohjeet? Miltä hänen silmissään näyttävät kuvasarjat? Jaksaako väsynyt asettaa kielenkärkeä juuri oikeaan paikkaan hammasvallille? Kuinka terapeuttina osaan ja jaksan kuntouttaa haukottelevaa ja lattialla venyttelevää lasta? Väsynkö itsekin, kun yritän jotain, joka ei palvele ketään?

Olen pysähtynyt ihmisen perustarpeiden, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen äärelle. Jos menen asiakkaan luo, katson ja kuuntelen, mitä hän toivoo ja tarvitsee ja rakennan terapian näiden huomioiden pohjalta. Jos annan itselleni tietoisesti luvan pysähtyä kohtaamisen äärelle enkä soimaa itseäni jälkeenpäin, etten tehnyt tarpeeksi.

Kun työkilometrejä on takana satoja tuhansia, on helpompi luottaa kokemusten kannattelemana pelkkään vuorovaikutukseen kuin työuran alussa. Vai onko se pelkkää vuorovaikutusta? Onko se hetkittäin kaikki, mitä tarvitsemme? Jos sysään terapeutin roolia sivuun ja rapsutan ihmisen terapeutin sisältä esiin, silloin työvuosien määrällä ei ole väliä.

Jos luvan kanssa luotan, että aito kohtaaminen ja kuunteleminen ovat vastauksia väsyneen asiakkaan tarpeisiin. Jos asiakas kaipaa kehollista tekemistä, pyöritän hänet maton sisään kääretortuksi. Jos asiakas kaipaa syliä, etsimme unissa kävelevää herra Hakkaraista Kunnaksen kirjan sivuilta.

Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus voimaannuttavat sekä väsynyttä asiakasta että terapeuttia enemmän kuin tavoitteiden suoraviivainen tavoittelu vuoden pimeimpänä aikana. Tämän ajatuksen toteuttamista harjoittelen töissä.

 

Ilmastonmuutos ja menneen lumen alushousut

Ilmastonmuutos ja menneen lumen alushousut

- Walter Mittyn ihmeellinen elämä näkyy illalla, Anna ilahtuu mustan kaavun alla kampaajan tuolissa. - Viime kerralla aloin katsoa elokuvaa, kun Walter hyppäsi helikopterista Atlantin pärskeisiin. Siitä hän jatkoi pienellä paatilla Islantiin. - Oletko jo käynyt...

Kuoriutumattomia voikukkia

Kuoriutumattomia voikukkia

- Ja paskat minä siitä välitän! lapsi karjaisee vesikierteet vihreissä silmissään ja pakenee suljetun oven taakse. Anna uskoo kehon kieltä enemmän kuin sanoja. Neuvottomuus saa hänet vääntelemään käsiään, sydämessä sama liike toistuu. Anna on koputtamassa suljetun...

Kun aika on

Kun aika on

Aurinko saapuu etelästä Annan paljaille käsivarsille. Tuuli kulkee hiljaa, pyhäpäivä herättää lempeästi, viipyillen. Annan sisällä asuu hetken kauneudesta huolimatta pelko. Hän painaa polkimia voimalla, tunne valjastuu liikkeeseen; ylämäki vaatii voimaa, samoin pelko....

Aurinkosuihku

Aurinkosuihku

- Pelkoperäntie, Anna mumisee kun pitkät ajovalot paljastavat lumen alla lepäävän viitan. Kyltti osoittaa korkeaksi venähtäneiden kuusien välissä halkovaa tietä kappaleen matkaa, pimeys syö hetkessä sekä havupuut että mutkittelevan tien. Toyota kulkee hitusen sallitun...

Varjoista valoon

Varjoista valoon

Rakkaus pakenee määritelmiä, se pakenee sitomista. Rakkaus valuu syleilystäsi, kun olet saavuttamassa sen. Rakkaus vaeltaa vapaana, etsii kevättalven sohjossa omat asfaltin- ja bensankatkuiset moottoritiensä sekä loppukesän helteessä sinipunaisina huojuvat...

Makupaloja äitiydestä

Makupaloja äitiydestä

Muistatko, kun netissä pyöri video, jossa lapset tunnistivat naisrivistöstä äitinsä silmät kiinni? Katsoin videon ja mietin, erottavaisitko lapset isänsä tai jonkun muun heille tärkeän henkilön näkemättä häntä. Todennäköisesti, sillä kun on pidellyt rakkaan ihmisen...

Keskeneräisyydestä ja kanssakulkijoista

Keskeneräisyydestä ja kanssakulkijoista

Kevätaurinko on raaka, se paljastaa pölylaskeumat ja rasvaiset sormenjäljet olohuoneen pöydällä sekä toisistaan läheisyyttä hakevat pölymolekyylit, jotka kokevat yhteenkuuluvuutta laminaattilattian nurkassa. Valo luo illuusion kaiken läpinäkyvyydestä; ikkunalasissa...

Esikoiseni

Esikoiseni

Samana päivänä, kun prinsessa Diana kuoli, minä astelin ison, jo laskeutuneen vatsani kanssa järven rannalla. Varpaani upposivat hiekkaan, ja aurinko helli kanssani vatsan kaarta. Mielikuvissani hellin vaaleanpunaisia, pitsireunaisia unelmia tulevista hetkistä...

Onko eronneet huonompia?

Onko eronneet huonompia?

Siniset, kevään siniset silmät - taivaankannen eri sävyissä mustan pupillin, henkilökohtaisen äärettömyyden ympärillä säkenöivät safiirikehrät. Kehrät tanssivat kuin revontulet kuulaassa pakkasyössä ja päihittävät kauneimmat jalokivet, joihin ihmiskäsi on koskenut....

Tahdon, tahdon

Tahdon, tahdon

Pörrääkö mielessäsi ajatuksia, jotka ovat kuin heinäkuun helteen höperöiksi lämmittämiä paarmoja? Mietteet istahtavat olkapäällesi ja odottavat herkullista hetkeä tökätäkseen sinua. Koetat lätkiä ajatuksia hengiltä samalla kun hypit tasajalkaa kuin uhmaikäinen ja...

Johanna Pyrrö

Puheterapeutti, FM
Työnohjaaja STOry
HIMA Happiness Henkinen valmentaja

+358 40 7442842
johanna.pyrro@kompassiterapia.fi

Ota yhteyttä

5 + 8 =